13.09.2019

Varttuneemmalla varrella elämänsä mieskuntoon?

Kuten aiemminkin on jo todettu, kypsään ikään päätyneen kiipeilyn harrastajan mieltä lämmittää kanssakiipeilijän onnistuminen miltei yhtä paljon kuin oma nappiin mennyt suoritus. Joissain tapauksissa jopa enemmän.

Kovan ja pitkäjänteisen harjoittelun kautta aikaansaatu nousujohteinen suoritustaso kiipeilyn ylväällä saralla on siivittänyt tänä kesänä jo aikamiesten ikään ehtineen Mikkelin kiipeilyn Pate Mustajärveksikin tituleeratun eteläsavolaisen kiipeilylegendan ennen näkemättömiin suorituksiin! Miehen siirtyminen kahdeksanteen vaikeusasteeseen köyden terävässä päässä on ehdottomasti osoitus siitä, että elämänsä mieskuntoon voi päästä myös varttuneemmalla varrella.

Kyseisen, jo usean sukupolven ajan Mikkelin alueen kiipeilyharrastajien esikuvana toimineen, herran mentaliteettiin on aina kuulunut aktiivinen, ellei jopa hyperaktiivinen takinkääntäminen. Aiemmin kolttu on kääntynyt vähän väliä oikean kiipeilyn ja kiipeilyn harjoittelun välillä, mutta tällä kaudella takki kiepsahti kokonaan nurin vaihtamalla tavoitteet reittien määrästä omalle maksimilimiitille.



19. päivä toukokuuta herran vuonna 2019 Sulkavan Haukkavuorella kellistyi Lunnaksen Janin ensinousema klassikko Wildside 8a toveri Ikosen toimiessa vantterakätisenä varmistusmiehenä. Reitin työstely edellisenä kesänä teki selväksi sen, että jo ennestään varsin pullakat hauberit piti saada turpoamaan talven treenien ansiosta ennen näkemättömiin mittoihin reitin selättämistä varten.

Seuraavana tikkilistalla kummitteli toinen Lunnaksen Janin mestariteos Pavarotti 8a, Kuopion Jynkän kompaktilla, mutta varsin päällekaatuvalla kalliolla. Tässä megalomaanisella kivenlaadulla varustetussa gaston/sidepull-viidakossa tirehtöörimme viihtyi kokonaista 15 sessiota. Kruksi meinasi kääntyä jo varsin henkiseksi, varsinkin kun loppukauden kesälällerökelit uhkailivat jatkuvasti saapumisellaan. Onneksi kuitenkin ikämiehen kokemuksella toteutettu kurinalainen diettaaminen puri ja lällerökelitkin saivat väistyä kun yritys numero 19 päätyi ketjujen kilinään.



Ilmiselvästi etelä-savolaisessa pohjavedessä piilee jotain mieskuntoa nostattavaa ainesosaa, sillä jokainen toppahousu perheenisä ei löydä itseään vastaavasta tilanteesta.

Ikämiesjaosto onnittelee ikiviriiliä Boulderbeastia aka Antti Liukkosta ja jää innolla odottelemaan mihin suuntaan takki kääntyy ensi kaudella. Onko luvassa nouseminen kahdeksanteen vaikeusasteeseen myös kiipeilyn harjoittelun saralla?

Rakkain terveisin,

- Sami ja Teemu

P.S. Kommentteihin saa kommentoida paljon menee penkistä ja monta leukaa?