Ostoskori
Ostoskorissasi ei ole enää tuotteita :(
BK ATHLETE RIKU IN JAPAN: Tokushiman kisa ja kotihallin sulkeutuminen
Boulderkeskuksen urheilijatiimin nuori lupaus Riku Sinivirta muutti elokuun 2021 lopulla Japaniin ja hän on siitä asti jakanut kanssamme kuulumisiaan. Riku kertoo nyt viimeisimmässä blogipostauksessaan Tokushiman kiipeilykisasta toukokuussa sekä kotihallinsa Crux Kyoton viimeisistä aukiolopäivistä. Voit lukea lisää Rikusta sekä katsoa hänen haastattelunsa täältä. Edellisiin blogipostauksiin pääset tästä, tästä, tästä ja tästä.
Kisa Tokushimassa
Addict Climbing -kisan jälkeen olin super motivoinut seuraavaan kisaan Tokushimassa 2. toukokuuta. Viime kerralla pääsin kisoissa toiselle sijalle ja tiesin, että minulla olisi mahdollisuus voittaa. Kisaan oli viikko aikaa, minkä aikana kävin monissa eri halleissa tekemässä kisasimulaatioita ystäväni kanssa ja kiipesin tietenkin myös kotihallissani Crux Kyotossa.
Kisat pidettiin Roots nimisellä kiipeilyhallilla, Tokushiman läänissä, joka on Kagawan läänin vieressä. Isovanhempani asuvat Kagawassa, joten päätin vierailla heidän luonaan samalla. Kagawa on kuuluisa Udon-nuudeleistaan, jotka maistuvat erinomaisilta, ja kävin syömässä niitä joka päivä. Kaksi päivää ennen kisoja kävin vielä hieman kiipeämässä Stance kiipeilyhallilla, jossa on paljon moderneja reittejä ja kaikki reitit ovat todella vaativia.
Kisapäivänä olin hyvässä kunnossa ja kävin vielä syömässä Udon-nuudeleita lounaaksi ennen kisoja. Paikalle saapuessani aloitin heti lämmittelyn ja tarkkailin muita kisaajia. Löysin heti viime kerran voittajan ja muutamia kisaajia, jotka olivat mukana myös viime kerralla. Viime kerrasta tiesin, että vain sen kisan voittaja ja yksi toinen kisaaja olivat todella vahvoja, mikä oli iso helpotus. Olin aika varma finaalipaikasta ja pystyin jatkamaan lämmittelyä ilman liikaa stressaamista.
Udon nuudeliannos
Vasta seinällä lämmitellessäni huomasin kehoni tuntuvan hieman painavalta ja liikkeeni olevan hitaita – olin syönyt liikaa lounasta. Tämä aiheutti pienen paniikin, mutta minun vuorooni ei ollut paljon aikaa jäljellä ja oli vain pakko tehdä parhaani. Reitit olivat todella haastavia enkä kiivennyt niin kuin halusin. Karsintojen jälkeen olin hieman maassa, enkä ollut varma pääsisinkö finaaliin kahdella topilla ja muutamalla bonuksella. Ihmeellisesti pääsin kuitenkin finaalin kolmannelta sijalta ja lounaani sulettua olin täysin valmis finaaliin.
Karsinnoissa
Finaaleissa oli kaksi reittiä, jotka molemmat olivat aivan loistavia. Ensimmäisessä reitissä piti tehdä heti alussa voimakas koordinaatiomuuvi ja loppuosassa oli hieno sekvenssi, joka ei ollut liian vaikea. En ole hyvä voimallisissa muuveissa, mutta sain tehtyä alun muutamalla yrityksellä ja sain kiivettyä koko reitin. Kehoni liikkui todella hyvin ja sormeni olivat täydellisesti lämpimiä. Olin aika varma, että saisin myös seuraavan reitin kiivettyä, mutta se olikin paljon hankalampi kuin kuvittelin. Viimeinen muuvi oli reitin kruksi ja siinä piti hypätä Morphon palloon – otteeseen jota vihaan eniten. Pääsin yrittämään toppia muutaman kerran, mutta tajusin heti, että se ei vain ollut mahdollista minulle.
Yksi finaalireiteistä.
Lopputuloksena olin taas toisella sijalla yritysten erolla. Viime kisan voittaja voitti taas. Olen hieman pettynyt suoritukseeni, koska siinä oli niin paljon parannettavaa. Olisi pitänyt treenata släbiä enemmän ja ennen kaikkea syödä hieman vähemmän ennen kisoja. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, miten kiipesin finaaleissa, kehoni liikkui niin kuin halusin. Seuraavaa kertaa varten osaan välttää nämä virheet ja treenaan fiksummin.
Kisojen jälkeen vietin vielä muutaman päivän isovanhempien kanssa ja söin taas paljon Udon-nuudeleita.
Kotihallin sulkeutuminen
Kisojen ollessa ohi aloin taas kiipeämään kotihallillani Crux Kyotossa. Treenit sujuivat hyvin ja sain paljon inspiraatiota todella taitavilta kiipeilijöiltä, joiden kanssa pääsin kiipeämään. Huomasin mahdollisuuden kiivetä kaikki hallin reitit, mikä on on ollut minun pitkäaikainen unelma ja tavoite. Hieman ennen kuun puoliväliä tuli kuitenkin ilmoitus hallin sulkemisesta sunnuntaina 29.5.
Hallin sulkeminen ei tullut suurena yllätyksenä minulle: valmentajani oli puhunut jo muutaman kuukauden ajan, että tämä saattaisi tapahtua. Sulkemiseen asti kiipesin hallilla vielä enemmän kuin ennen, sillä tiesin sen menevän mahdollisesti kiinni.
Hallin viimeisenä aukioloviikkona koko paikka oli aivan täynnä ihmisiä kaikkialta Japanista. Halli tuntuu yleensä ahtaalta jo viikonloppuisin kun hallissa on neljäkymmentä ihmistä, mutta nyt siellä oli melkein sata ihmistä arkena. Onneksi viikonloppuna tilanne rauhoittui ja siellä oli alle kuusikymmentä ihmistä. Lauantai iltana, hallissa oli “nopea” reitintekovuoro, jotka kestivät aamuneljään. Reitintekotiimi teki muistaakseni 8 tai 10 reittiä. Ne olivat lahjoja asiakkaille, jotka kävivät viimeisenä päivänä. Silloin olin lopen uupunut edellisen yön testikiipeilystä, mutta pakotin itseni kiipeämään loppuun asti.
Crux Kyoto
Ei varmaan ollut kauhean fiksua kiivetä niin väsyneenä, sillä kaikkiin lihaksiin sattui sen jälkeen muutaman päivän ajan. Kokemuksesta kuitenkin opin kiipeämään todella väsyneessä tilassa täysillä, ja se oli minun tapa esittää kiitokseni tälle loistavalle hallille.
Kesäkuun alussa minulla ei ollut yhtään motivaatiota kiivetä. Kun menin kiipeämään muille halleille, se ei vain tuntunut yhtään luonnolliselta ja kiipeäminen oli ärsyttävää. Olen kuitenkin pikkuhiljaa saanut motivaationi takaisin ja ensi viikolla lähden kahdeksi päiväksi Tokioon kiipeämään.
Seuraa Rikun matkaa Japanissa ja Suomessa Rikun Instagram-tilin kautta @ri9_blueriver
Lämmittelyä ennen kisaa.
