Ostoskori
Ostoskorissasi ei ole enää tuotteita :(
Timanttinen ongelma syntyy uteliaisuudesta
IFSC:n reitinteon workshop Isatiksessa 30.1.–1.2.2017
Maanantaiaamuna porat surisevat epäsäännöllisen säännöllisessä kakofoniassa tyhjässä Isatiksessa. Seinät ovat melkein alastomat kun viimeisiä reittejä otetaan alas. Syy tyhjiksi riisutuille seinille on hyvä: reitinteon workshop maailmanluokan reittitaiteilijoiden johdolla on alkamassa. Yhdeksän kiipeilyhalleilla työskentelevää reitintekijää eri puolilta Pohjoismaita on saapunut ottamaan oppia reitinteosta – aina sen perusteista hienoihin nyansseihin.
Suomessa järjestettävä IFSC:n workshop on merkittävä juttu. Isatiksen isännöimä ja IFSC:n eli kansainvälisen kilpakiipeilyn kattojärjestön valvonnan alla oleva koulutus on osa isompaa kokonaisuutta, jonka päämääränä on kiipeilyhallien reitinteon standardointi. Kiipeilyn kaupallistuessa ja harrastajamäärien kasvaessa on yhä tärkeämpää, että reitinteko on säännönmukaista ja asiantuntevaa. Kilpailupuolella reittien suunnittelu on ammattimaistunut luonnollisesti, mutta hallikiipeilyssä se on pohjautunut lähinnä harrastetoimintaan. Sitä se on suureksi osaksi vieläkin. IFSC:n alaisen koulutusohjelman tarkoituksena on sertifioida reitintekijöistä ammattilaisia, jotka ymmärtävät luovuuden, turvallisuuden sekä myös kaupallisen aspektin kiipeilyhallien reitinteossa.
Ammattitaito syntyy kokemuksesta ja koulutuksesta
Kolmipäiväinen workshop alkaa lyhyellä teoriaosuudella, jonka jälkeen seinille aletaan sommitella suuria volyymeja, muotoja ja bokseja. Jokainen pääsee ensin työskentelemään omalla seinällään, sitten työnjälkeä katsotaan yhdessä. Hilpeyttä aiheuttaa kun huomataan, että kaikki kurssilaiset ovat viehättyneet samasta ajatuksesta: kahden ison boksin parittamisesta muuten askeettiselle seinälle. Siitä syntyy jonkinlainen teema.
Pariisissa asuva maailmankansalainen Tonde Katiyo on työskennellyt reitinteon parissa jo lähes vuosikymmenen ajan. Viimeiset vuodet hän on tehnyt yhteistyötä IFSC:n kanssa luoden kansainvälisiä raameja reitinteolle ja kehittäen kurssiohjelmaa reitinteon ammatin vakiinnuttamiseksi. Isatiksessa pidettävä ensimmäisen asteen kurssi keskittyy kaupallisten hallien reitintekoon. Teorian, käytännön suunnittelun ja rakentamisen lisäksi kurssilaiset saavat lopuksi arvion ja sertifikaatin suorituksestaan. Mikäli reitintekijä läpäisee kurssin vaatimukset, on hänen mahdollista jatkaa seuraavalle tasolle. Jatkokoulutuksessa siirrytään reitintekoon kansainvälisellä kentällä sekä erikoistutaan boulder- tai liidireittien rakentamiseen. Korkeimman tason koulutus valmistaa kiipeilyhallin pääreitintekijän ammattiin.
Kun seinät ovat saaneet muotonsa, jatkuu kurssi reittien suunnittelulla. Tiimiläiset työskentelevät keskittyneesti ruuvaten otteita seinään. Kello alkaa lähestyä viittä. ”Meillä on vähän kiire”, huomauttaa Tonde rauhallisesti kurssilaisille. Halli nimittäin avataan iltakuudelta innokkaille kiipeilijöille. Turvallisuudesta ei kuitenkaan tingitä, vaan kiireen keskelläkin Tonde pysäyttää reitintekijät kuuntelemaan. Hän painottaa, miten tärkeää on pitää huolta omasta turvallisuudesta: siitä ettei reittiä testatessa alle ole jäänyt teräviä otteita tai muita työvälineitä. Hän muistuttaa myös lämmittelyn tarpeellisuudesta.
Tonden apuna kurssilla toimii Florian Escoffier. Pariisin halleja reitittävä Florian on rauhallinen ja harkitseva, mutta intohimoinen. Hänen puheestaan huokuu vuosien kokemus reitinteosta, mutta kyynisyydestä tai kyllästymisestä ei äänessä ole häivääkään. Tonden ja Florianin yhteistyö on tiivistä, eikä ihme, sillä yhteisiä matkakilometreja ja työtunteja kertyy tehokkaasti. Ensimmäisen asteen kurssia järjestetään muillakin mantereilla, aina Aasiasta Australiaan ja Pohjois-Amerikkaan. ”Toivottavasti myös Etelä-Amerikassa ja Afrikassa, riippuen tilauksesta”, huikkaa Tonde. Tällä hetkellä Tonde ja Florian ovat ainoita kouluttajia, vaikka kurssirakennetta suunniteltaessa on mukana ollut useampia maailmankuuluja reitintekijöitä. Tonde toivoo tilanteen muuttuvan tulevaisuudessa.
Florian Escoffier (oik.) sommittelee, Anssi Venho arvioi
Ryhmässä on voimaa
Halli on kiireestä huolimatta kuuteen mennessä siisti. Reittien aloitus- ja lopetusotteetkin on tarkasti merkitty. Kurssilaiset seuraavat tarkoin silmin halliin saapuvia kiipeilijöitä ja näiden reaktioita. Maanantain osuuden päätteeksi kiipeilijöille on tarjolla parisenkymmentä reittiä. Se on hyvä saldo ensimmäiselle kurssipäivälle, mutta vähän suuressa hallissa. Seuraavina päivinä kurssilaiset kuitenkin suunnittelevat ja rakentavat melkein kuutisenkymmentä ongelmaa lisää. Jokainen päivä sisältää teoriaa, reitintekoa sekä kurssilaisten luomusten arviointia ja testikiipeilyä – yksittäin ja ryhmässä.
Suomen halleilta koulutukseen oppia hakemaan ovat tulleet Sami Romppainen Kuopion VOEMAlta, Tuomo Lankinen Lappeenrannan BoulderSaimaalta sekä Boulderkeskuksen Ilari Kelloniemi ja Anssi Venho. Kansainvälisiä vahvistuksia on saapunut niin Ruotsista, Norjasta kuin Tanskasta. Pohjoismainen yhteistyö tuntuu pelaavan alusta alkaen mutkattomasti ja kurssilaiset sopivat innokkaasti hallien välisistä treffeistä sekä tulevaisuuden tietotaidon vaihtamisesta.
Uteliaisuus ja avoin mieli – suurimmat voimavarat
Jo workshopin ensimmäisen päivän aikana käy selväksi, ettei reitinteko ole pelkästään raskaiden otelaatikoiden kantelua. Visuaalisuus on niin kurssilaisille kuin kurssin vetäjille ensisijaisen tärkeää. Tiimin arviot reittiratkaisuista sisältävät termejä kuten ”kliseinen valinta” ja ”innovatiivinen idea”. Kyseessä on selvästi hyvin fiilispohjainen taiteenlaji ja reitin herättämä tunne ratkaisee. ”Tämä reitti on kummallinen, aika uniikki. Kuten vaikka suklaa-spaghetti. Tämä taas tuntuu turvalliselta ja pehmeältä, niin kuin annos riisiä ja kanaa kermakastikkeessa”, kuvailee Tonde testattuaan kurssilaisten taidonnäytteitä.
Reitinteko vaatii siis fyysistä kuntoa ja luovaa mieltä. Entä mikä on reitintekijän tärkein ominaisuus? ”Uteliaisuus”, tulee vastaus nopeasti. ”Avoin mieli”, lisää Florian. Tonde nyökkää innokkaasti.
Ongelmaa suunniteltaessa ensimmäisenä tulee pitää mielessä, kenelle reittiä tehdään – muu seuraa loogisesti perässä. Seinän ominaisuudet ja reittien turvallisuus huomioidaan tarkasti. Minkälainen on sitten hyvä reitti? ”Sen haluaa kiivetä useammin kuin kerran”, vastaa Tonde. ”Hyvä reitti jää mieleen ja siitä puhutaan vielä jälkikäteenkin”, lisää Florian. Yhtä mieltä he ovat myös siitä, että reitin pitää näyttää hyvältä, mutta sen tulee kiivetä vielä paremmin.
Ilari Kelloniemi (vas.) Florianin opissa
Uutta otetta kiipeilyn kehittämiseen
Uteliaisuutta, ennakkoluulottomuutta ja avointa mieltä vaaditaan reitintekijöiden lisäksi kiipeilijöiltä. Suuret boksit ja isot, oudon muotoiset otteet herättävät Isatiksen kiipeiljöissä ensikatsomalta kauhunsekaista ihastusta. Osa osoittaa varovaista skeptisyyttä kisatyylisiä reittejä kohtaan ennen kuin on koskenutkaan otteisiin. ”Siis onko tän muka tarkoitus olla nelonen?” ”Mitkä näistä on lämppäreittejä?” Tyyli tosiaan poikkeaa totutusta, eikä seinillä näy yhtään “voimarunttaus kahvarallia”. Workshopissa tuotetut reitit ovat jo nelosesta lähtien teknisiä, ja niiden lukeminen vaatii hieman silmää. Sitä juuri lähdettiinkin hakemaan. Helppojen reittien ei tarvitse olla tikapuita vaan myös ne voivat kehittää kiipeilijän taitoja monitasoisesti.
Reittien suunnittelussa Tonde painottaa laatua ennen määrää, mutta muistuttaa kaupallisen hallin rajoitteista. Hallin omistaja päättää, kuinka paljon reittejä hallissa tulee olla. Reitit on tehtävä asiakaslähtöisesti, eikä aina voi tehdä juuri sellaista taidetta kuin ehkä haluaisi: käytännöllisyys on myös otettava huomioon.
Boulderkeskukselle reitinteon workshopin isännöinti on rahallisesti iso satsaus. Halli on pidettävä kiinni työskentelyn ajan puhumattakaan kurssimaksuista ja muista kuluista. Panostus kuitenkin kannattaa. ”Yhteistyön ja kansainvälisten kontaktien luominen on ihan ensiarvoisen tärkeää. Ja se, että meidän reitintekijät voivat kehittää ammattitaitoaan yhä korkeammalle, on palvelus heille, hallille ja tietysti ensi kädessä asiakkaille. Näin saamme tarjottua laadukasta ja turvallista kiipeilyä kaikille. Tällä kurssilla edistämme myös reitinteon standardointia kansainvälisesti. Ja standardointi taas toivottavasti johtaa tulevaisuudessa siihen, että Suomessa voi sanoa olevansa ammatiltaan reitintekijä eikä vaikka liikuntakeskuksen huoltomies”, fiilistelee Boulderkeskuksen Henna Mäkinen. Henna ja Tonde jakavat saman päämäärän. ”Unelmani on, että reitinteosta tulee ammatti, jota voi tehdä turvallisesti ja sillä voi elättää itsensä”, summaa Tonde.
Keskiviikkoiltana hallista tulee ulos väsyneitä, mutta tyytyväisiä kiipeilijöitä. ”Olipa erilaisia reittejä, niitä kiivetessä sai kyllä käyttää aivoja. Siis aivan timanttisia ongelmia!”
Väsyneitä, mutta onnellisia. Lopputulos on timanttia.
Kuvat: Alvi Pakarinen
Teksti: Inka Gysin